GUSTAV ADOLFIN HYLYN TYKIT
Kirjallisuustietojen mukaan Kronprins Gustav Adolfilla oli 62-64 tykkiä. Tykeistä 26 kpl oli 36 naulan tykkiä, 28 kpl 24 naulan tykkiä ja 8 kpl 6 naulan tykkiä. Kesällä 1997 hylystä löydettiin 71 raudasta valmistettua tykkiä. Tykkien kirjallisuustietoja suurempi lukumäärä voi selittyä esim. aluksessa olleilla varatykeillä, sotasaalistykeillä jne. Toisinaan vanhoja tykkejä käytettiin myös painolastina.
TYKKIEN NOSTO
Tutkimusten kannalta muutaman tykin nostaminen ja konservointi on tärkeää sillä tykkejä ja niiden leimoja voidaan käyttää apuna mm. hylyn ajoittamisessa ja identifioimisessa. Tykkien nykyisen sijainnin perusteella voidaan muun muassa selvittää hylyn ns. hylkyyntymisprosessia.
Tykkien nostoon ja koservointiin liittyvät eri vaiheet dokumentoi Espoon-Vantaan Ammattikorkeakoulun esinekonservointilinjan opiskelija Saila Sorsa, joka tekee dokumentoinnin opinnäytetyönään. Nostettavien tykkien arkeologisesta dokumentoinnista ja valmisteluista (valinta, koon mittaus, sijainnin mittaus, valokuvaus, videointi, nostoliinojen kiinnittäminen jne.) ovat vastanneet Suomen merimuseo sekä Teredo Navalis-seuran että sukellusseura H2O:n sukeltajat. Myös tykkien nostopaikkojen kunnon kehitystä hylyssä seurataan säännöllisesti. Tykkien noston suorittavat Suomenlahden laivaston sukeltajat. Tykkien tutkimisessa Suomen merimuseota auttaa vapaaehtoisesti Jyri Paulaharju, joka on tutkinut tykkien historiaa ja julkaissut mm. kirjan Vanhat tykit Sotamuseon julkaisusarjassa.
MIHIN TYKIT SIJOITETAAN?
Kumpikin nostettava tykki deponoidaan konservoinnin jälkeen yhteistyökumppaneille. Toinen tykki tullaan sijoittamaan vetyuunikonservoinnin suorittajan, Rautaruukin julkisiin tiloihin. Tarkempi paikka on vielä avoin. Toinen tykki asetetaan näytteille Helsingin kaupungin Jugendsalissa 19.5.198 avattuun ”Lähellä linnoitusta”-näyttelyyn. Tykkiin voi käydä tutustumassa näyttelyssä aina.
FAKTAA GUSTAV ADOLFIN TYKEISTÄ
Ainakin osassa hylyssä olevista tykeistä on havaittavissa krustin alla ns. olkatappitaso, jonka tarkoituksena on vakauttaa tykin sivusuuntausta. Nämä olkatappitasot ilmaantuivat tykkeihin vuodesta 1705 alkaen. Toinen tykkien ajoittamiseen käytettävä piirre on tykin olkatapin sijainti tykin keskilinjaan nähden. Osassa Gustav Adolfin tykeistä olkatapit sijaitsevat putken sisusakseliston tasossa. Tämä viittaa tykkeihin, jotka on valettu vuoden 1725 jälkeen, jolloin voimaan tuli ns. Cronstedtin järjestelmä. Tässä järjestelmässä olkatappien paikka siirrettiin alempaa putken sisusakseliston tasoon. Olkatappien sijainnin perusteella voidaan päätellä, että Gustav Adolfilla oli mukanaan sekä ennen vuotta 1725 että jälkeen vuoden 1725 valmistettuja tykkejä. Tykkien valmistusmateriaalin osalta Cronstedtin järjestelmässä pyrittiin voimakkaasti rautatykkeihin Alustavien materiaalitutkimusten mukaan vaikuttaa siltä, että kaikki hylyssä olevat tykit on valmistettu raudasta.
Seuraava laajempi uudistus Ruotsin tykistössä tehtiin vuonna 1750, jolloin Karl August Ehrensvärd ajantasaisti kokonaisjärjestelmän. Cronstedtin ja Ehrensvärdin järjestelmien välinen siirtymäkausi kesti noin kuusi vuotta. 1700-luvun lopulle tultaessa tykistö todettiin jälleen uusinnan arvoiseksi ja aseita ryhdyttiin uusimaan ja luokittelemaan aiempaa perusteellisemmin. Tätä uutta luokitusta ryhdyttiin kutsumaan vuoden 1784 järjestelmäksi. Onkin mahdollista, että Gustav Adolfin hylyssä voi olla edustettuina näiden eri järjestelmien tykkityyppejä. Tykistöjärjestelmä käsittää tykkien jaotuksen nimitysten, käyttötarkoituksen, väljyyden, ammuspainon tai putkipituuden mukaan.
Erään hylyssä olevan tykin olkatapissa on selkeästi nähtävissä valuvuoden vuosiluku 1784. Tarkemmissa tutkimuksissa, tykkien mahdollisen noston ja konservoinnin jälkeen, tykeistä voi löytyä myös muita merkintöjä esim. valajan ja omistajan nimi tai valupaikan leima. Omalaatuinen tapa oli merkitä putkeen sen paino sillä putki maksettiin painonsa mukaan. Ruotsalaisissa tykeissä putkipaino lyötiin valun ja viimeistelyn jälkeen putken perään, sen suoralle osalle lähelle taaimmaista vahvennuspaksunnosta. Tykkien konservoinnin yhteydessä tykkejä voidaan tutkia tarkemmin myös röntgenkuvauksen avulla. Röntgenkuva tykin putkesta paljastaa mm. valuaukileet, tukirenkaat ja erilaiset materiaalit.
Gustav Adolfin tykkien tutkimus tarjoaisi runsaan työmaan asiaan perehtyneelle tykkifriikille; aiheesta löytyy paljon sekä koti- että ulkomaista kirjallisuutta. Myös rautatykit ovat arvokkaita sillä Suomessa ei ole kovin paljon vanhoja tykkejä - olihan yleinen tapa kaikkialla sulattaa vanhat tykit uusien tykkien materiaaliksi. Myös itse sukeltaminen Gustav Adolfin tykkien joukossa tarjoaa oman sotaisan ja jykevän elämyksensä sillä onhan hylky varsinainen tykkipuisto.
Kirjoituksesta "Ismo Malinen ja Sallamaria Tikkanen, Suomen merimuseo 14.5 1998" muokannut Anna Aaltonen
